Näppäimistökiila vai viivakoodiemulaattori: keskeiset erot

Mitä näppäimistökiila tarkoittaa

Näppäimistökiilalukija käyttäytyy kuin näppäimistö. Kun se lukee viivakoodin, se lähettää merkit aktiiviseen kenttään ikään kuin joku olisi kirjoittanut ne hyvin nopeasti. Se on yksi syy, miksi kiilalukijat ovat suosittuja: monet sovellukset voivat ottaa lukijan syötteen vastaan ilman omaa laiteintegraatiota.

Sovelluksen näkökulmasta se kuulostaa yksinkertaiselta. Käytännössä mukana tulee silti tärkeää toimintaa:

• nopea peräkkäinen merkkisyöte
• riippuvuus nykyisestä kohdistuksesta
• valinnaiset päätteenäppäimet, kuten Enter tai Tab
• ajoituserot käsin kirjoittamiseen verrattuna

Juuri nämä yksityiskohdat ovat syy, miksi viivakoodinlukijan testaus paljastaa usein virheitä, joita tavallinen lomaketestaus ei paljasta.

Mitä viivakoodiemulaattori tekee

Viivakoodiemulaattori toistaa lukijan kaltaisen syötteen ohjelmistosta. Fyysisen lukijan sijaan määrität viivakoodiarvon ja laukaiset skannauksen työpöydältäsi. Hyvät työkalut antavat muuttaa ajoitusta ja päätesääntöjä, jotta tulos muistuttaa näppäimistökiilan syötettä paljon enemmän kuin käsin kirjoittaminen tai kopiointi ja liittäminen.

Siksi emulaattori on kehitys- ja QA-työkalu. Se ei korvaa näppäimistökiilan määritelmää. Se auttaa simuloimaan viivakoodinlukijan toimintaa, kun laitteisto on poissa, hankala tai yksinkertaisesti hitaampi kuin tehtävä, jota teet.

Tärkein ero

Selkein tapa ajatella sitä on tämä:

• näppäimistökiila on lukijan syötetila
• viivakoodiemulaattori on ohjelmistotyökalu, joka jäljittelee tuota tilaa

Kun erotat nämä kaksi ajatusta, suuri osa sekaannuksesta katoaa. Lakkaat kysymästä, „onko“ emulaattori kiila, ja alat kysyä, toistaako se sen kiilan toiminnan, josta sovelluksesi riippuu.

Miksi tällä erolla on merkitystä ohjelmistoprojekteissa

Tämä ei ole pelkkä terminologiakiista. Tiimit tekevät huonoja testauspäätöksiä, kun ne sekoittavat käsitteet. Ne joko olettavat, että laitteistolukija tarvitaan jokaiseen pieneen työnkulun muutokseen, tai olettavat, että viivakoodiemulaattori voi korvata jokaisen laitteiston validointitehtävän.

Kumpikaan tapa ei ole hyvä. Ensimmäinen hidastaa kehitystä. Toinen antaa väärän varmuuden tunteen. Erottelun ymmärtäminen auttaa valitsemaan oikean työkalun oikeaan testauskerrokseen.

Milloin emulaattori on parempi valinta

Jos rakennat lomaketta, jäljit kohdistuksen käsittelyä, tarkistat Enter-päätteen toimintaa tai teet nopeaa POS-testausta työasemalla, emulaattori on yleensä parempi valinta. Se on nopeampi määrittää, helpompi toistaa ja käytännöllisempi arkikehitykseen.

Juuri siksi työkalut kuten Barcode Scanner Emulator ovat hyödyllisiä. Niiden avulla simuloit viivakoodinlukijan toimintaa normaalin kehityksen aikana sen sijaan, että jokaisesta virheen toistosta tulisi laitteiston aikatauluongelma.

Milloin oikea näppäimistökiilalukija voittaa yhä

Käytä oikeaa lukijaa, kun sinun pitää validoida itse laitteen polku:

• liipaisimen tuntuma ja käyttäjän kokemus
• lukijan kokoonpano ja paritus
• kaapelin tai USB-keskittimen ongelmat
• päätteen rajoitukset
• myymälän tai varaston ympäristön omituisuudet

Viivakoodiemulaattori ei kerro, katkeaako tietty lukijamalli unen jälkeen tai estääkö lukittu POS-pääte laitteen tilan vaihdon. Se ei ole emulaattorin vika. Se tarkoittaa vain, että kaksi työkalua vastaa eri kysymyksiin.

Nopea vertailu selkokielellä

Jos yrität vastata kysymykseen „Käyttäytyykö tämä näyttö oikein, kun viivakoodi skannataan?“, aloita emulaattorilla.

Jos yrität vastata kysymykseen „Käyttäytyykö juuri tämä lukija ja ympäristö oikein tuotanto-olosuhteissa?“, käytä oikeaa kiilalukijaa.

Tämä yksinkertainen jako riittää yleensä tekemään viivakoodinlukijan testauksesta ja POS-testauksesta paljon ennakoitavampaa.

Kompromissi, jonka useimpien tiimien kannattaa tehdä

Useimmille tiimeille oikea jako on suoraviivainen:

1. käytä viivakoodiemulaattoria arkikehitykseen ja QA-uusintoihin
2. käytä laitteistolukijoita julkaisun validointiin ja ympäristökohtaisiin tarkistuksiin
3. pidä samat viivakoodifixturet molemmissa ympäristöissä

Näin saat nopeutta teeskentelemättä, ettei laitteistolla enää ole merkitystä. Se tekee myös laitteistoistunnoista arvokkaampia, koska ne keskittyvät ongelmiin, jotka vain laitteisto paljastaa.

Käytännön esimerkki

Oletetaan, että POS-tuotehakukenttä toimii, kun kirjoitat käsin, mutta epäonnistuu, kun skannatut arvot saapuvat nopeasti Enterin kanssa. Se on klassinen tapaus emulaattorille, koska voit testata ajoitusta ja päätteen toimintaa toistuvasti.

Kuvittele sitten, että sama virta toimii kehityskannettavallasi mutta epäonnistuu oikealla kassapäätteellä, koska lukijan kokoonpano on erilainen. Siinä fyysinen näppäimistökiilalukija on välttämätön lopputarkistus. Molemmilla työkaluilla on merkitystä, vain työnkulun eri kohdissa.

Yhteenveto

Näppäimistökiila ja viivakoodiemulaattori eivät ole kilpailevia ideoita. Toinen kuvaa, miten monet lukijat toimivat. Toinen antaa käytännöllisen tavan toistaa tuo toiminta testausta varten. Kun erotat nämä roolit, viivakoodinlukijan testausstrategiaa on paljon helpompi perustella ja ylläpitää.